Raskaan päivän jälkeen Nana koittaa nukahtaa. Ajatukset vaeltelevat, eikä uni meinaa tulla.
Tovin pyörittyään hän nousee sängystä ja miettii miten saisi unta. Asiat pyörivät liikaa mielessä ja hän nousee ylös.
Alakerrassa Jackson katselee myöhäisyön filmiä, eikä hänkään saa nukuttua. Yhtäkkiä joku koputtaa oveen *kop kop*.
Nana: Hei Jackson, toivottavasti en herättänyt....
Jackson: Et, katoin leffaa. Mikä hätänä?
Nana: Ei mikään, en vaan saa unta. Voisinko tulla tänne yöksi?
Jackson: Joo, tuu vaan. Kai se ois munki aika painuu pehkuihin.
Nuoret menevät petiin, ja Nanallakin on jo turvallisempi ja parempi olo.
Toisaalla Mrs. Toepfer ja Tilda juttelevat:
Mrs. Toepfer: No niin, pärjääthän sinä nyt varmasti? Vauvojen tuttipullot ja maitokorvike ovat valmiina, vaippoja löytyy tuolta hoitopöydältä.
Tilda: Kyllä mä pärjään, vaikka rankka yö voikin olla tulossa. Toivotaan että pienet nukkuisivat hyvin.
Mrs. Toepfer: Toivotaan. Ja minä tulen sitten aamulla, käyn ostamassa uudet vaatteet pienokaisille jotta ovat suloisia tiedotustilaisuudessa. Katsotaan sitten huomenna jatkoa, että miten paljon tarvitsemme sinua täällä.
Mrs. Toepferin lähdettyä Tilda käy makuulle. Toinen kaksosista on hereillä, mutta ei sentään itke. Tilda miettii uskaltaisiko soittaa vaikka Nanalle kun on ollut niin jännä päivä, mutta tulee siihen tulokseen ettei viitsi kaveria häiritä. Ja ehtiväthän he jutella huomennakin.
Kaksoset eivät paljoa yöllä kitise, ja syötettyään heidät vielä kerran Tildakin saa unen päästä kiinni. Vauvojen tuhina rauhoittaa hänet hyvään uneen.
Jackson: Nana, nukutko sä jo?
Nana: En. kai.... Kiitos kun sain tulla tänne
Jackson: Tietenkin saat, sulla on aina paikka mun vieressä jos tarvitset turvallista kainaloa....
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.